Kenttätykistökerho Viron tykistön vieraana

Kenttätykistökerho vieraili 15.-17.7.2005 ensimmäistä kertaa Virossa, tykistökoulun vieraana Tapan joukko-osastossa. Virolaiset aktiiviupseerit olivat järjestäneet tykkimiestaitoja mittavaan Perussuunta 2005-kilpailun, johon osallistuivat suomalaiset ja virolaiset reserviupseerit.

Yhteistyömme sai alkunsa jo 90-luvun lopussa, jolloin tiedustelimme virolaisilta tykistöupseereilta halukkuutta kanssakäymiseen. Alun tunnustelujen jälkeen molempien maiden kenttätykistöjen tarkastajat näyttivät hankkeellemme vihreää valoa ja ensimmäinen yhteinen tapahtuma oli vuoden 2002 Hedberg-kilpailu (KT-kerhon tykkimiestaitoja mittaava koitos Tykistökoululla Niinisalossa), johon osallistui kymmenenkunta aktiiviupseeria Virosta. Samassa yhteydessä Virolaiset esittivät kutsun vastavierailulle, kunhan heillä on saatu rakennettua infrastruktuuri kuntoon.

KT-kerhon matka Viroon alkoi vesistön ylityksellä Tallinnaan, josta ajoimme omilla ajoneuvoilla noin 100 km matkan Tapaan, joka sijaitsee Tallinnasta kaakkoon. Monet meistä olivat kuvitelleet virolaisen varuskunta-alueen melko ankeahkoksi paikaksi, jossa rakennukset koostuvat entisistä Neuvostoliiton kasarmeista. Näin asian laita oli ollut myös Tapassa. Virolaiset olivat kuitenkin rakentaneet vuodesta 2001 alkaen uutta varuskunta-aluetta, täysin uudelle paikalle, sotilaslentokentän viereen. Kasarmialueen rakennukset olivat kaikki uusia ja erittäin hyvin varustettuja. Tapan varuskunta-alueella toimivat kenttätykistön lisäksi myös IT-, pioneeri- ja koulutuskeskusyksikkö. Varuskunta on Viron modernein ja laajennustyöt ovat edelleen käynnissä. Useimmat kotimaiset varuskunta-alueemme jäävät toiseksi.

Saapuessamme perjantai-iltana, ei meillä ollut ohjelmassa kuin majoittautuminen ja seuraavan päivän aikataulun läpikäyminen. Lauantaiaamuna nousimme klo 06:40 ja suuntasimme aamiaiselle. Virolainen varuskuntaruoka poikkesi jonkin verran kotimaisesta. Erot näkyivät lisukkeiden pienempänä määränä ja siinä, että ruokalajeja oli vain yksi. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja sitä oli riittävästi, kuten sanonta kuuluu.

Lauantaina saimme erittäin asiantuntevan ja osaavan koulutuksen aktiiviupseereilta sunnuntain kilpailulajeihin, jotka olivat:

  • Viuhkan vastaanotto ja tykin perussuunnan kiinnittäminen kollimaattoriin
  • Hyrräsuuntakehän suunnastaminen
  • Peruspisteen perustaminen ja viuhkan anto tykeille
  • Maalien paikantaminen
  • Ampumatarvikkeen valmistelu
  • Suunnistuskilpailu
  • Lisätehtävänä suunnistuksen lisäksi, oli oman paikan määrittäminen ja oikeiden koordinaattien ilmoittaminen

Lisäksi suoritimme kilpailuun kuuluvan pistooliammunnan jo lauantaina. Virolaisten suunnitteleman tehokkaan ajankäytön ansiosta olimme täysin oppineita klo 18:00 mennessä - tai niin me ainakin luulimme!

Illalla siirryimme vajaan 30 km päässä Tapasta sijaitsevaan Rakveren kaupunkiin. Vierailimme osittain raunioituneessa 1300-luvun linnassa, jossa viehättävät linnanneidot esittelivät meille sen historiaa. Tämän jälkeen saimme seurata, kuinka vanhalla 1700-luvun kanuunalla ammuttiin näytösluonteisesti. Koko linna oli varattu vain meidän käyttöömme, joten nautimme helteisestä kesäillasta linnapihalla grilliruokaa ja virvokkeita nauttien, sekä tykistöveljiemme kanssa keskustellen.

Sunnuntaiaamuna herätys oli tuttuun tapaan klo 06:40 ja kilpailurastien suorittaminen alkoi klo 08:00. Yhtäkkiä edellispäivän tiedot ja taidot tuntuivat kadonneen edellisillan hämärään. Rastitehtävien jälkeen lähdimme 10 km suunnistusreitille. Vaikka maasto olikin tasaista, oli varuskuntaan ja sitä ympäröivälle alueelle saatu aikaan haastava reitti. Virolainen metsä poikkeaa suomalaisesta melko paljon, ollen todellista ryteikköä. Myös miehenkorkuinen heinikko hidasti paikka paikoin matkantekoa.

Maaliin päästyämme siirryimme saunan ja lounaan ajaksi odottelemaan tulosten laskentaa. Kymmenhenkisestä suomalaisjoukosta kilpailuun osallistui seitsemän ja virolaisia oli mukana kolme. Oliko syynä sitten miesylivoima tai jonkin muu, mutta suomalaiset miehittivät kuusi ensimmäistä sijaa. Voittajaksi selviytyi Jarkko Tikka, jonka suoritus hipoi täydellistä - 84/85p. Toiseksi tullut jäi yli 25p taakse. Taistelu muista sijoista olikin tiukka ja sijoille 2-8 sijoittuneet olivat 15 pisteen sisällä. Jokainen saattoikin omalta osaltaan jossitella parempaa sijoitusta, jos ei olisi tehnyt virheitä siinä tai toisessa tehtävässä.

Palkintojenjaon ja kiitospuheiden jälkeen hyvästelimme vieraamme ja kutsuimme heidät syksyn Hedberg-kilpailuun neljättä kertaa. Tänä vuonna saamme ensimmäistä kertaa mukaan myös virolaisia reserviupseereita. Saamme nähdä, kuinka silloin käy. Toistaiseksi suomalaiset ovat onnistuneet pitämään palkintotykin hallussaan.

Kirjoittaja: Jyri Vilamo

Valokuvat: Jarkko Tikka ja Raimo Kinnaslampi


Sivua päivitetty: $Date: 2008/11/06 01:30:03 $